Inarissa kiisteltiin 1990-luvun lopulta 2000-luvulle saamelaisten poronhoidon elinehdoista valtion metsänhakkuiden puristuksessa. Muoniossa matkailuelinkeino nousi ensi kertaa Metsähallituksen hakkuita vastaan vuosituhannen alussa. Havumetsien kaataminen tärveli turisteille kelkkasafareilla myytävää maisemaelämystä.
Molemmat kiistat johtivat kiisteltyjen metsäalueiden määräaikaisiin hakkuurauhoituksiin. Muoniossa matkailuyritykset maksoivat rauhasta korvausta Metsähallitukselle.
Aalistunturin aktivistit syyttävät valtiota luontokadon kiihdyttämisestä talousmetsän hakkuilla.
He tukevat kansalaisaloitetta Aalistunturin kansallispuistosta, joka estäisi hakkuiden aiheuttaman pirstaloitumisen. Aalistunturia ympäröivästä talousmetsästä ja suojelualueesta tehty kansallispuisto olisi tarpeeksi laaja kasvattamaan monimuotoisuutta.
Murros on käynnissä
Paliskuntain yhdistyksen erityisasiantuntija, yhteiskuntatieteiden tohtori Sanna Hast on tutkinut luonnonvarakonfliktien yhteensovittamista. Hast on seurannut kiistaa tiedotusvälineistä.
Aalistunturin aktivistien tavoite on Hastin mukaan hyvin ajankohtainen, koska se kantaa huolta luontokadosta.
– Tässä on nyt uusi yhteensovittamisen haaste, mikä on Metsähallitukselle valtion metsien hallinnoijana heitetty mielenosoittajien toimesta. Kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä eli tavoitteista pysäyttää luontokato ja pyrkiä turvaamaan luonnon monimuotoisuus. Näen sen hyvänä esimerkkinä laajemmasta yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta murroksesta, mitä me nyt käydään, sanoo Hast.
Aalistunturin alue on myös Kolarin paliskunnan poronhoitoaluetta. Poroisäntä Mika Satta sanoo, että paliskuntaa on kuultu hakkuista silloin kun metsänkäyttöilmoitukset tehtiin eikä niihin ole huomauttamista.
– Nämä harvennushakkuut ovat aivan ok. Sinne saadaan vähän lisää valoa maahan ja sammalikkoa poistumaan. On nähty, että harvennushakkaaminen parantaa olosuhteita poroille, sanoo poroisäntä Satta.
Kansallispuistoaloitteeseen ei paliskunnalla ole kantaa puolesta tai vastaan. Poroisännän mukaan kanta selvitetään, jos viranomaiset sitä tulevat kysymään.
Tutkija ihmettelee kiirettä hakata
Kolarissa asuva Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, filosofian tohtori Mikko Jokinen on tutkinut Lapin ympäristökiistoja.
Jokinen ihmettelee Metsähallituksen kiirettä hakata Aalistunturin alueella, kun kansallispuistoaloite on ministeriön käsittelyssä. Hän ymmärtää sen, että koneiden seisomisesta tulee tappioita, mutta toivoisi vaihtoehtoa pohdittavan.
– Kun kiista näyttää jatkuvan, niin tuntuu hieman oudolta olla harkitsematta sitä, että tehtäisiin toisin. Metsätaloudellisesti taimikoiden hoitotöiden tai harvennushakkuiden kannalta tuskin ratkaisevaa tapahtuu vuoden parin sisällä, jos otetaan hengähdystauko, sanoo Jokinen.
Aalistunturin kiistassa kaikuja menneestä
Mikko Jokisen mukaan Aalistunturin kiista muistuttaa 80–90-luvun metsäkiistoja kuten Kessin kiistaa Inarissa ja Sotkamon Porkkasalossa. Niissä vastustettiin luonnon monimuotoisuuden heikentämistä ja oltiin valmiita kahliutumaan metsäkoneisiin.
Huoli luonnon monimuotoisuudesta on Jokisen mukaan käytännössä sama asia kuin nykyään huoli luontokadosta.
Inarissa 90-luvun lopulla monimuotoisuuskeskustelun rinnalle nousi vaatimus saamelaisen poronhoidon turvaamisesta. 2000-luvun alussa Inariin tuli Greenpeace, jonka kanssa saamelaiset poronhoitajat liittoutuivat vastustamaan Metsähallituksen hakkuita.
Kiistat Inarissa päätyivät lopulta Metsähallituksen ja poronhoitajien sopuun tietyistä määräaikaisista rauhoitusalueista.
Porkkasalon metsät säilytettiin, ja alue on nykyään Hiidenportin kansallispuiston laajennusosa.
Valtion hakkuista pitäisi saada tietoa
Mikko Jokinen toivoo keskusteluun myös avointa tietoa Metsähallituksen tulostavoitteesta nyt meneillään olevissa Aalistunturin alueen hakkuissa.
– Koska kyseessä on valtion hakkuu, niin olisi hyödyllistä tietää, kuinka suuria tuloja valtiolle tästä hakkuusta tulee tai jäisi tulematta, jos tehtäisiin suojelupäätös tai päätös vetää henkeä ja käydä keskustelua, pohtii Jokinen.
Metsähallitus on kieltäytynyt liikesalaisuuteen vetoamalla paljastamasta, paljonko Aalistunturin alueen hakkuista saadaan tuloa tai montako kuutiota puuta hakkuista kertyy. Se on kerrottu, että pääosa menee kuitupuuksi eli sellutehtaisiin.