Greenpeace, Luonto-Liitto ja Elokapina yrittävät estää Metsähallituksen hakkuut Lapinjärven Latokartanossa. Metsähallituksen suunnitelmissa on tänä talvena avohakata 7,5 hehtaaria ja harvennushakata 1,5 hehtaaria metsää Lapinjärven Latokartanossa. Hakkualueen koon hahmottamista saattaa auttaa tieto, että Helsingin Senaatintori katualueineen on noin puolentoista hehtaarin kokoinen.
Metsäkoneiden varalta paikalla on aktiiveja Elokapinan Metsäkapinasta, Luonto-Liiton metsäryhmästä sekä Greenpeacestä vahtimassa aluetta. Tavoitteena on saada hakkuut peruttua ja alue pysyvästi suojelluksi luontokadon estämiseksi.
Greenpeace on ripustanut tammikuun lopulla alueen puihin 500 metriä huomioköyttä hakkuiden ennaltaehkäisemiseksi. Greenpeacen metsäasiantuntija Matti Liimataisen mukaan kymmenen metrin korkeuteen ripustetut köydet voivat myös konkreettisesti hidastaa hakkuiden aloittamista.
– Tuollaisia vierasesineitähän ei haluta hakkuukoneeseen tai teollisuuden prosesseihin. Me olemme linjanneet, ettei tämä ole ilkivaltaa tai vahingontekoa, koska olemme selkeästi kertoneet niistä ja merkinneet köydet. Ne voi halutessaan kerätä pois.
”Itsestäänselvä kohde, mistä suojelu pitäisi aloittaa”
Valtion palsta Lapinjärvellä on kokonaisuudessaan eteläsuomalaiseksi metsäksi melko suuri, noin 700 hehtaaria. Nykyinen 20 hehtaarin luonnonsuojelualue sijaitsee palstan keskellä.
– Ilveskallion luonnonsuojelualueen ympärillä on noin 500 hehtaaria luonnonsuojelullisesti hyvin arvokasta ja hienoa metsää, joka oli hyvä saada myös suojeltua, Greenpeacen Matti Liimatainen toteaa.
Yhtymäkohtia viime viikkoina paljon uutisoituun Kolarin Aalistunturin metsänsuojelutapaukseen on Liimataisen mukaan monia. Ilveskalliota ympäröivän metsän kohdalla suojelupäätöstä puoltaisi osin samat perustelut.
– Ensinnäkin valtio on sitoutunut estämään luontokatoa kasvattamalla suojeltua maa-alaa. Lisäksi täällä on valmiiksi pieni luonnonsuojelualue, jonka laajentaminen olisi kustannustehokkaampaa kuin kokonaan uuden suojelualueen perustaminen.
Liimataisen mielestä tämä metsä on kuitenkin itsessään jo suojelun arvoinen, sillä palstalla on paljon vanhaa metsää, paikoin jopa 70–100-vuotiasta puustoa. Tällaiset yhtenäiset vanhan metsän alueet ovat Liimataisen mukaan etenkin Etelä-Suomessa ja Uudellamaalla harvinaisia. Lisäksi ympäristöjärjestöjen mukaan metsässä on uhanalaisia, silmälläpidettäviä ja vanhojen metsien eläin- ja kasvilajeja.
Linnusto on poikkeuksellinen
Porvoon seudun lintuyhdistys on tehnyt Lapinjärven Latokartanon metsäpalstalla pitkäaikaista lintukartoitusta. Yhdistyksen linnustonsuojeluasiantuntija Mauri Leivon mukaan metsäpalstalta löytyy erityisen arvokkaita lintukohteita. Metsähallituksen suunnittelemat hakkuut osuvat yhteen niistä.
– Tämä on yksi Uudenmaan arvokkaimpia metsälintualueita, koska täällä kaikki vanhan metsän lintulajit esiintyvät runsaslukuisina. Pesiviä ja aluetta käyttäviä lintupareja on useita ja kannat ovat täällä vahvat, Greenpeacen Matti Liimatainen selventää.
Lintuyhdistyksen mukaan alueella on useiden uhanalaisten, lahopuustoa vaativien tai vanhaa metsää ilmentävien lintulajien pesimä- tai talvireviirejä. Näitä ovat muun muassa muun kanahaukka, varpuspöllö, harmaapäätikka, valkoselkätikka, pohjantikka, pikkutikka, pikkusieppo, töyhtötiainen, hömötiainen sekä puukiipijä.
”Saako metsää kaataa mistään?”
Lapinjärven Latokartanon alueella metsää on aiempina vuosina kaadettu useista syistä. Hakkuusyiksi on Greenpeacen Liimataisen mukaan nimetty ainakin taloudellinen tuotto, metsäntutkimus sekä halu torjua kirjanpainajahyönteisiä.
– Niiden jälkiä näemme tässäkin metsässä ympärillämme. Se on hyönteinen, joka alentaa puuston taloudellista arvoa, mutta toisaalta lisää sitä monimuotoisuutta. Tämä on tikkojen paratiisi.
Metsähallitus neuvottelee hakkuusuunnitelmistaan säännöllisesti ympäristöjärjestöjen kanssa. Järjestöjä kritisoidaankin usein siitä, että he tuntuvat vastustavan kaikkialla ja kaikkea metsän taloudellista hyödyntämistä. Saako puuta Greenpeacen mielestä metsää kaataa mistään?
– Toki saa. Jotkut Suomessa ovat tekemässä ongelmaa siitä, että suojeluaste metsissä nostettaisiin nykyisestä seitsemästä prosentista kymmeneen. Tarkkasilmäinen hoksaa, että tällöinkin 90 prosentissa maan metsistä olisi vielä puuta kaadettavissa ja vietävissä tehtaalle.
Greenpeacen Liimataisen mukaan perinteisesti Suomessa suojellaan eniten taloudellisesti vähäarvoisempia alueita.
– Kun ajatellaan uhanalaisia lajeja, niitä ei voida suojella suojelemalla esimerkiksi vain kitukasvuisia tunturialueita. Pitäisi olla suojeltuna kaikenlaista ja ylipäätään enemmän metsää.
Voit keskustella aiheesta 28. tammikuuta kello 23 asti.
27.1.2023 klo 21:15 korjattu lause: ”..., sillä palsta on suurelta osin vanhempaa metsää, jossa edellisestä hakkuusta on Liimataisen arvion mukaan paikoittain jopa 70–100 vuotta” muotoon ”..., sillä palstalla on paljon vanhaa metsää, paikoin jopa 70–100-vuotiasta puustoa.”